Less is more -outfit

Neuleliivi Icon/Trikoo Benetton/
Jeggingsit Dr.Denim/Sormus Gina
Tricot/Korvakorut Pilgrim

Moikka moi! Eilen mulla oli päälläni "vähempi on enempi" asukokonaisuus eli paljon mustaa ja yksi näyttävä koru. Mustat vaatteet ovat mun luottovaatteita ja vaatekaappinikin näyttää sen mukaiselta. Toisaalta tykkään kovasti värikkäistä kledjuista mutten uskalla käyttää niitä kovin ahkerasti, haha!

Tykästyin kirpputorilla tuohon Iconin epäsymmetriseen neuleliiviin. Se on todella persoonallinen jopa hiukan peikkotyttömäinen, mutta silti tyylitellyn asiallinen. Pitkähihaiset trikoopaidat ovat ihan ehdottomia arkivaatteita ja esimerkiksi tuo Benettonin paita on lasten suurinta kokoa, joten se oli hiukan edullisempi kuin aikuisten mallisto. Kannattaa siis toisinaan hyödyntää pientä kokoa. ;) Trikoon hopeinen printti yhdistyy oivasti sormuksen hopeaan, joka on liivin kanssa asenteellinen, mutta klassisen kaunis yhdistelmä. Tykkäättekö asusta?

En ehtinyt/jaksanut/pystynyt kirjoittelemaan loppuviikosta, sillä lahjakkaasti ajoin kolarin torstaina ajotunnilla ja siinähän sitten kaikki suunnitelmat meni uusiksi -Thank God kenellekkään ei käynyt mitään ja en ollut syyssä, sillä hiukan vanhempi kuski ajoi täysiä peräämme.

Perjantaina olin jo ratin takana uudemman kerran eikä peräänajosta mitään traumoja jäänyt. Sellaista vaan sattuu ja kenelle vain voisi käydä noin. Kävin kuitenkin näyttäytymässä päivystävällä lääkärillä ihan vain varmuuden vuoksi ja vakuutuksien kannalta, jos joskus jotain tulee niskan tai pään alueelle. No siellä aikaa vierähti mukavasti, kun otettiin röntgeneitä kaularangasta kaiken varalta. Terveen paperit sain ja diagnoosiksi olkapään- sekä niskanjumin + venyttelyohjeita. Samalla reissulla uskaltasin mennä (vihdoin ja viimein) hammaslääkärin pakeille. Okei, se ei ollut pelottavaa eikä edes kivuliasta ja mikä parasta ei yhtään reikää vaikken olekaan käynyt kyseisessä paikassa pariin vuoteen!

Lauantai ja sunnuntai oikeastaan meni vain koeviikolle sekä kirjoituksiin valmistautuessa. Aika varma olo alkaa olla historian ja yhteiskuntaopin ylppäreihin. Ei pitäisi tulla mitään sellaista johon en pystyisi vastaamaan mitään. Tosi ihanaa, kun ei ole kauheaa stressiä. Koeviikkokin on normaalia helpompi, sillä tässä jaksossa on ollut todella monta kurssia, joista ei ole koetta ja sitten tietysti abikursseja. Olette varmasti kohta näitä koulujuttuja ihan täynnä, sori!

No onneksi nyt koko viikonloppu ei kuitenkaan mennyt pelkästään lukiessa. Lauantaina aamupäivästä käväisin kirppiksellä, josta löysin "vaihteeksi" kaikkea kivaa. Löydöistä myöhemmin postausta. Illasta suunnistin jäähallille katsomaan Pelicans-Jokerit peliä istumapaikalta (ah, luksusta), mutta siis paikka oli rivillä yksi ja näin ainoastaan pelaajien päät, great!

Touch the sky

Hei mitä ihmettä tänään on maanantai?! Yleensä mulle maanantait on yhtä tuskaa ja tuntuu, että kaikki asiat takkuilevat viimeisen päälle. Olen myös krooninen maanantaimyöhästelijä eli myöhästyn usein maanantaiaamuisin bussista. Menin tänään pari tuntia myöhemmin kouluun kuin normaalisti, sillä meidän liikuntatunti oli peruttu aamulta. Oi, sai nukkua pidempään ja ehkä se sai näyttämäänkin maanantain paremmalta. Olin siis koululla ajoissa ja elämä hymyili.

Ette voi uskoa kuinka paljon mua stressaa parin kuukauden päästä edessä olevat kirjoitukset. Näin jälkeenpäin ottaa päähän, että ilmoittauduin niihin. Historian pitäisi olla ihan piece of cake ja kunhan menen vain kirjoittelemaan sen, mutta tuo yhteiskuntaoppi tuottaa pääni päälle synkkiä pilviä ja harmaita hiuksia. En vaan tajua, enkä osaa sekä huomasin abikurssilla, että inhoan koko ainetta henkeen ja vereen asti. Ainoa kurssi josta aidosti tykkään on lakitiedonkurssi ja yhteiskuntatiedonkurssi menettelee. Wish me luck!

Meidän aamuinen liikunta oli peruttu, sillä lähdettiin koulun jälkeen laskettelemaan Messilään liikuntaryhmän kanssa. Aivan täydellinen päivä lasketella, sillä aurinko paistoi ja oli melko lämmin ilma sekä rinteissä oli ihanan pitävää puuterilunta. Oli tosi tosi kivaa lasketella piiiiitkästä aikaa ja vieläpä mitä parhaassa seurassa eli Marikan kanssa. Juttua riitti, vaikka kuinka paljon ja laskeminen olikin rentoa fiilistelyä. Törmättiin rinteessä Ninniin, joka on meidän hyvä kaveri. Hänellä on aivan tajuttoman makeat Headin sukset, joista kuva yllä.

Nälkähän meidät ''huippu''urheilijat yllätti ja suuntasimme syömään Bistroon. Tuo kanahampurilaisateria maksoi 11 euroa, mutta oli hintansa väärti. Todella hyvä ja mehevä hamppari eikä mitään mäkkärikamaa -toisin kuin Marikan juustoateria joka maksoi yli puolet enemmän kuin mäkkärissä. Harmi ettei siitä ole kuvaa, haha! 

Nyt menen kiireellä vääntämään psyykkisen valmennuksen kurssin tehtäviä, sillä palautus on jo huomenna hups! Kirjoittelen teille myöhemmin kivempia postauksia, lupaan ;)

Oikeasti vihaan alennusmyyntejä..

Paita Gina Tricot Housut Dr.Denim
Karvalakki Gina Tricot

Tiedättekö tunteen, kun menette kauppaan ja päässä alkaa soimaan yksi lause ''Mä haluan ton, ton, ton, ton ja ton ja vielä ton!!!!''? Tuo tunne on ainakin mulle todella tuttu ja eilen koulun jälkeen päädyin shoppailemaan alennusmyynteihin tai ei ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta käteen jäi yksi karvalakki, yhdet printtileggingsit, yksi maximekko ja neljä paitaa (lupaan tehdä asupostausta myöhemmin löydöistäni). Onneksi hinnat ei hirveästi kirpaisseet, sillä yhteensä shoppailukierrokseen hukkui rahaa noin 45€. Alennusmyyntien aikana teen liian usein heräteostoksia, jotka jäävät vain lojumaan kaapin perälle ja täyttävät kaappini -tyhmää? Kyllä, mutta ikinä ei voi tietää, jos vaikka tarvitsisi kyseistä vaatetta ja kun halvalla saa, hah! Samoin mulla on periaate etten osta normaalihintaisia tuotteita, kun alennusmyynnit on käynnissä. Mun oli pakko saada tuo Gina Tricotin paita, joka on päivän asu kuvassa. Se oli normaalihintainen, mutta usein nukun onneni ohi ja sopivat koot on myyty loppuun. Rakastan tuollaisia hiukan perhosmaisia löysiä paitoja, joissa on pienet "pussihihat". Printit ovat myös kiva piriste ja niillä voi kertoa itsestään jotain. Tykkäättekö te tuon mallisista paidosta? Entä printeistä?

Katsoin eilen Iholla-sarjan maratoonin eli koko viikon jaksot, sillä onnettomasti onnistuin unohtamaan jokaisen jakson alkamisajan. Olen vähän pettynyt tämän tuotantokauden naisiin -aika harmaata ja väritöntä porukkaa. No ehkä persoonat kehittyvät ajan kuluessa, joten en tyrmää sarjaa heti kättelyssä. Olisin toivonut tältä tuottarilta isompaa ikähaarukaa esim. 16-70 -vuotiaita ja erilaisempia persoonia -urheilijaa, julkkista, kotiäitiä, maahanmuuttajaa, teiniä, ehkäpä teiniäitiä, mummoa, uranaista ja niin edelleen. Toisaalta mitä valitan, sillä onhan sarjassa juurikin edellä manittuja henkilöitä. Löysin heti itselleni lempi- ja inhokkihenkilöt. Tykkään todella paljon Johannasta ja Sannista. Vaikuttavat todella aidolta, jalat maassa olevilta naisilta ja mikä parasta he pohdiskelevat hiukan syvemmin elämäänsä. Claudia ja Venla ovat jotenkin neutraalin ärsyttäviä. Perus elämää ja itsesäälissä pyöriskelyä. On myös vähän tylsää, että nämä kaksi "julkkista" ovat samalla tuottarilla. Inhokiksi nousi yksi ylitse muiden eli Marketta. En tiedä miten sanoisin tämän nätisti, mutta yritän. Marketta vaikuttaa juurikin perheen pikkuprinsessalta, joka on aina saanut kaiken ja on kaikessa "paras". Ärsyttää, että hän valittaa todella pienistä asioista, koska maailmassa monella asiat on paljon huonommin, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia ja odotan vesi kielellä jo tulevia jaksoja. Btw mietin, että voisin tehdä blogiini kuukauden ajan omaa "Iholla"-sarjaa, haha! Oletteko seuranneet sarjaa ja tykkäättekö? Onko teillä jo lemppari- tai inhokkihenkilöitä noussut esille?

Tämän päivän olen vain lököillyt kotona ja yrittänyt lukea tulevan koeviikon kokeisiin sekä yo-kirjoituksiin. Tuossa vähän aikaa sitten tulin jäähallilta katsomasta tammikuun tasauskierroksen ottelua Pelicans - Ilves ja meidän kotikaupungin pojathan vei ottelun nimiinsä. Nyt taidan iskeä kiinni pizzaan ja painua pehkuihin.

Triwa's Watch

Vihdoinkin tilasin mun pitkäaikaisen ''must have''-kellon eli Triwan Corniche Chronon. Ihastuin Triwan mallistoon 1,5 vuotta sitten kesällä, mutta syystä tai toisesta en silloin kelloa ostanut. Nyt sitten tuli ohittamaton tarjous vastaan ja siihen oli pakko tarttua. Kello pätkähti postista tänään ja voin sanoa, että olen ikionnellinen ostokseeni. Tilauksen jälkeen hiukan pelkäsin, että valitsin kellolle turkoosin värin ja luulin sen jäävän kaapin pohjalle lojumaan. Ei muuten taatusti jää! Rakastan turkoosin, persikan ja pinkin väriyhdistelmää plus nuo Swarovskin kristallit kruunaa koko ilmeen. Mitä mieltä olette kellosta/väristä? :)

Muutenkin stressitekijät on laskenut oikeastaan nolliin ja hymyilyttää vain. Pari päivää olen köllötellyt kotona poskiontelontulehduksen takia. Aloitin (huhu.. vihdoinkin) lukemaan kevään ylioppilaskirjoituksiin. Helpotus on suuri, sillä sairasloman aikana olen saanut luettua jo pari historiankirjaa. Samassa rytäkässä sain ylihirveän kriiseilyn keskellä ostettua vanhojenmekon. Äitini (koska hänellä oli vielä kovempi kriisi mekosta) raahasi minut eilen väkisin juhlapukuputiikkeihin ja yksi ihanuus tarttui haaviin. Vanhoista sekä mekosta myöhemmin lisää. Autokoulukin alkaa olemaan loppusuoralla ja teoriakoe häämöttää reilu parin viikon päässä.

Nyt lähden nukkumaan, adjöö! :)

Burnout

Iltapuku (ompelu ja suunnittelu) Liisa Strandén
Kampaus Aarni Mikkola

2. alinta kuvaa (c) Eve

Kiltit tytöt saa kivoja joululahjoja...

Moooorjes! En ole kuollut, en ole kadonnut enkä myöskään lopettanut bloggaamista. Pidin vain vähän taukoa pienen loppuunpalamisen takia. Ajattelin kuitenkin, että teen tällaisen ''keräily''-postauksen kuluneesta ajasta ja kertoilen siitä jotain. Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen kirjoitusintoa ja -energiaa täynnä. Pahoittelen erittäin sekavia ja huonolaatuisia kuvia sekä muutoinkin aika pitkää postausta.

Joulukuun alussa eräänä sunnuntaina suuntasin kohti Tamperetta. Rakastan aurinkoisia pakkaspäiviä, joita on ollut liian vähän tänä talvena. Juurikin matkapäivälleni sattui kivan kirpakka pakkaspäivä ja Tampere näytti kauneuttaan -tosin en ollut valmistautunut talveen kovin hyvin ja jäädyin pystyyn parkatakissani sekä nahkasaappaissani. Reissun tarkoituksena oli nähdä kavereita, nauttia hyvästä jääkiekosta ja toimittaa eräälle hyvälle ystävälleni joululahja, sillä näemme aivan liian harvoin pitkän välimatkan takia. Päivälle tuli pituutta junafarssin takia, sillä TRE-Riihimäki juna oli myöhässä ja RMK-Lahti jatkoyhteys petti. Siinähän kökötettiin Riksussa reilu tunti vihaisina sekä nälkäisinä.

Itsenäisyyspäivän aattona jorattiin Hämeen Rykmentin upseerikerholla itsenäisyyspäivän aaton tanssiaiset, kuten kuvista voi päätellä olin siellä juhlimassa 95-vuotiasta Suomea. Tanssiaisissa cocktail-illallinen oli oikein maistuvaa ja sitä oli riittävästi. Tansseissa me nuoret jäimme seinäruusuiksi, mutta ei se mitään (ensi vuonna kadetit mukaan). Kampaukseni teki Mikkolan Aarni, joka on luottokampaajani. Kampauksessa päädyimme banaaninutturaan, koska se on yksinkertaisen kaunis ja kestävä. Joku ''yksityiskohta'' ja säväys hiuksiin oli pakko saada, joten päädyimme tökkimään nutturaan hopeisia helmikoristeita toispuoleisesti. Meikin tein itse ja kuten kasvoista sekä silmäpusseista huomaa, olin todella väsynyt jo tuolloin. Iltapuvun minulle suunnitteli ja ompeli Strandénin Liisa eli äitini. Puku on tehty kierrätyskankaista aka. jämäpaloista. Mekolle haettiin kampauksen tavoin klassista, mutta yllättävää linjaa ja henkeä -ei siis perus merenneitoa. Mitä mieltä olette onko iltapuku onnistunut vai ihan yök?

Itsenäisyyspäivänä aamuni alkoi Nastolan kirkossa jumalanpalveluksella, jonka jälkeen vierailimme sankarihaudoilla ja sieltä lippukulkue jatkoi Taidekeskus Taarastiin, jossa oli Nastolan kunnan itsenäisyyspäivän juhla. Olin juhlassa juhlapuhujana ja puhe onnistui hyvin, vaikka panikoin sen kanssa vielä edellisenä yönä. Puheessa (muistaakseni) puhuin mm. nyky-yhteiskunnan ongelmista, sotiemme veteraaneja unohtamatta ja ''talvisodan hengestä'' eli kaveria ei jätetä periaatteesta. Kuuntelijoita juhlassa oli noin parisataa eli esiintymiskokemusta on taas kartutettu -eikä jännittänyt yhtään, hah! :)

Ja hei MÄ VALMISTUIN 1. TASON VALMENTAJAKS, WOHOO!! Valmentajakoulutukseen osallistuminen ja -tutkinnon suorittaminen oli ollut jo kauan mielessä, mutta en koskaan ikinä uskonut, että valmistuisin valmentajaksi millekkään tasolle. Nyt tiedän, että unelmien eteen kannattaa tehdä töitä ja uskoa siihen mitä tekee. Valmentajatutkinto oli matkana huikea ja päämäärää tärkeämpi minulle henkilökohtaisesti. Muutamassa kuukaudessa opin itsestäni uusia puolia ja kasvoin melkoisesti ihmisenä. Myös toinen stressin- sekä ilonaihe oli saada lukion historian oppimäärä täyteen. Multa puuttui yksi pakollinen hissan kurssi ja olin aika paniikissa sen itsenäisen suorituksen kanssa. Luulin etten pääse kurssia läpi, sillä se tuntui niin vaikealta. Thank God kurssista pätkähti joululahjaksi 9 ja lupa osallistua kevään ylioppilaskirjoituksiin. Huh, nyt se lukeminen vasta alkaakin!

Koulustressiä lievitettiin Swedish House Mafian One Last Tourin merkeissä Hartwall Areenalla 20.12.12. Aivan mahtava keikka, hienoja ihmisiä ja älyttömän hyvää musiikkia. Harmittaa, että SHM pistää pillit pussiin ja jätti jäähyväiset ennen joulua. Jos kolmikolla olisi ollut keikkoja vielä tämän vuoden puolella esimerkiksi Tukholmassa niin sinne olisi ollut pakko päästä, mutta kun ei ole niin no can do.

Yksi kuva joulustakin jäi haaviin ja se on tuo tökerö naamakalailukuva. Joulu sujui leppoisasti kotona nukkuen, syöden ja perheen sekä isovanhempien kanssa aikaa viettäen. Joulupukkia meillä ei käynyt höh, mutta paketteja tuli ihan tarpeeksi. Kiitos kaikille muistaneille, paketit lämmittivät mieltä suuresti.<3

Joulun jälkeen alkoikin heti kisahässäkät ja tässä pieni kuvakollaasi tyttöjen jääkiekon MM-kisoista Heinolasta. Pyörin siellä viikon lipunmyynnissä ''kymppinä'' eli avustavana päällikkönä. Kisat menivät nappiin ja vaikka viikon aikana tulikin tehtyä töitä monen monta tuntia niin tuli fiilis, että kaikilla oli kivaa. Lipunmyyntitiimi ainakin oli tosi kiva. Olin myös jakamassa palkinnot finaalipäivänä. Jännä homma, mutta sekin homma onnistui.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä. Iso kiitos Lunetelle kuukupista ja yhteistyöstä. Kuukuppi on todella hyvä keksintö ja ympäristöystävällinen. Tykkään todella paljon! Kuukupista on tulossa lisää juttua myöhemmin ja omia mielipiteitä. Trendsales Finland yllätti minut totaalisesti, kun Lumenen ripsiväri ja kynsilakka tipahtivat postiluukustani vähän ennen joulua. Vaaleasta luonnollisen värisestä kynsilakasta tuli ehdoton suosikkini ja arkena käytänkin ainoastaan sitä, koska pysyvyys on toodella hyvä! Ripsivärikin tuli tarpeeseen, sillä vanha veti viimeisiään joulunpyhinä. Kiitos paljon!

Mutta hei miten teillä menee?? :)