torstai 13. syyskuuta 2012

Outfit

Takki: Mango
Farkut: Dr.Denim
Saapikkaat: Marc O'Polo
Huivi: Burberry
Laukku: Guess

Siks leimasin kylkeen IFK -Rakkaudest lajiin, en gång alltid

Enään muutama tunti SM-liigakauden 2012-2013 alkuun, jännittää!


Te lukijat olette pyytäneet, että valottaisin hiukan HIFK-"faniuttani", joten täältä pesee!

Olen paljasjalkainen lahtelainen, mutta ihan pienestä tytöstä asti mulla on ollut käsittämätön viha-rakkaussuhde HIFKta kohtaan.

(c) MTV3
(c) Iltalehti
Ensimmäiset muistikuvat löytyy IFKsta kaudelta 1997-1998, olin tuolloin 3-vuotias. Rakastin ja jumaloin yli kaiken Jere Karalahtea, mutta vihasin hirvittävän paljon HIFKta. Kuuleman mukaan en tykännyt heidän pelityylistä, logosta tai paidan väristä. Hmmh... Miksiköhän tykkäsin Karalahdesta, jos en tykännyt fyysisestä pelistä?

(c) Iltalehti
(c) Iltasanomat
Jarkko HIFKn paidassa
(c) Iltasanomat
Tuomo Carolainassa
Myöhemmin idoleiksini nousivat HIFK-taustaiset Ruudun veljekset. Jo viisi vuotiaana mulla oli äidin mielestä hyvä miesmaku, sillä pidin Tuomosta hänen komean ulkokuorensa takia ja olihan hän jo silloinkin ihan taitava sekä fyysinen pelaaja. Jarkko syrjäytti idoleistani Karalahden, sillä hän osasi kiekollisen pelin paremmin kuin Jere. Näihin aikoihin taisin kuitenkin olla vielä vakavasti Pelicansfani.

(c) HIFK/Tomi Natri
Kim
(c) Iltasanomat
(c) Svenskafans
Lopullinen rakkaus HIFKn syttyi, kun Kim Hircshovits nousi SM-liigaan pelaamaan. Kim on meidän perhetuttu, joten hän on ollut "lähin" ja suurin esikuva minulle lapsena. Pahoittelen, jos joku IFK-fani nyt suuttuu, mutta pidän Kimiä todellisena seuran ikonina.
Hirso opetti mulle todella paljon jääkiekon henkistä puolta ja olen siitä edelleenkin todella kiitollinen hänelle.

(c) Jatkoaika.com
En osaa kutsua itseäni faniksi, sillä en omista HIFKn fanikamaa, enkä erityisesti ihaile ketään pelaajaa. Silti sydämeni sykkii edelleen puna-siniselle Helsingfors IFKlle ja seuraan heidän otteitaan SM-liigassa, tietysti toivoen mahdollisimman hyvää menestystä. Rakastan hieman rottaimaisen fyysistä peliä yhdistettynä taitokiekkoon.

Mielenkiintoista lätkäkautta 2012-2013! ;)

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

I am feeling depressed, because I want someone to love me

Syksyinen Lahdenkatu












Yleensä olen todella innoissani syksystä, koska silloin luonnossa on niin paljon eri värejä, ihania suuria vaahteranlehtiä maassa ja harvoiduissa pinoissa. Rakastan ehkä eniten juuri syksyyn pukeutumista, sillä voi käyttää isoja neuleita, vöitä, huiveja ja saapikkaita -melkein mitä vain mitä vaatekaapista löytyy. Pimenevien iltojen aikoina voi köllötellä kynttilöiden ja takan valossa kotona viltin alla katselemassa leffoja sekä juoda samalla lämmintä kaakaota. Yleensä syksy on ollut mulle se niin sanottu uuden alku ja puhdistautumisen paikka, jolloin odotukset ovat olleet korkealla talvea ja kevättä varten. Tänä vuonna kaikki on toisin.


Tällä hetkellä vihaan syksyä, vihaan harmautta, värejä, sadetta, tylsän hiottavaa ilmaa ja pimeneviä iltoja. Mulla ei ole mitään erikoisen uutta elämässä palloilen vaan jossakin ihmeellisen välitilassa ''ehkä valmistun lukiosta joskus.. kirjoitukset ja vanhojentanssithan tässä on edessä''. Järki puoleni sanoo, että tämä välitila ei ole mitenkään järkevä ja pitäis tarttua tuumasta toimeen, mutta kun mä en vaan jaksa! Mä en jaksa! 

Mun elämä on pyörinyt nyt vuoden aika samoilla raiteilla ja sanotaanko näin, että mun viime lukiovuosi oli aika pirullista suorittamista - 39 kurssia kasassa ekana vuonna. Mun sosiaalinen elämä kärsi aika kovasti tuosta puurtamisesta enkä koulun lisäksi juuri muuta tehnytkään kuin olin kotona tai aikuislukiolla. 

Historian ja yhteiskuntaopin kirjoitukset olisi keväällä edessä. Ressaan niistä jo aivan älyttömästi. Samoin vanhojentanssit. Olen ihan hakuteillä niiden kanssa, sillä mulla ei ole paria eikä mekkoa ja sanotaanko näin, että koko hommaan mun into sekä tarmo on täysin kadonnut. Mä olen vaan yksi stressimöhkyrä, joka ei saa aikaiseksi oikein mitään, vaikka lukukalenterit ja muut onkin olemassa, koska olen saanut jotenkin iskettyä päähäni Mark Twainin sitaatin ''älä koskaan siirrä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä ylihuomenna'' ja sen takia olenkin vain enemmän lirissä aikataulujeni kanssa.

Motivaatio hoi tulisitko luokseni takaisin?



Mun rakkauselämä on ollut melko kuollutta vähän reilu 1,5 vuotta, kun erosin poikaystävästäni. Täysin kuollutta se on ollut nyt vuoden. Mulla ja exllä meni ihan hyvin. Meillä oli aina ihan sairaan hauskaa yhdessä ja suhde toimi tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten kaikki kaatui. Olin tosi pitkään suhteesta sekä erosta rikki, kuitenkin aika on parantanut haavansa. Koen, että opin tosi paljon suhteessa toisesta ihmisestä ja itsestäni. Opin nauramaan omille tyhmille jutuille ja heikkouksilleni. Tajusin myös sen, että täydellisyys on todella tylsää ja ne virheet tekevät ihmisestä oikeasti persoonallisen.

Olen oikeasti todella ujo tekemään aloitteita enkä voi sanoa, että se olisi mitenkään hyvä asia uuden kumppanin löytämisessä. Tällä hetkellä olen todella yksinäinen, sillä melkeimpä mun kaikilla hyvillä kavereilla on poika- tai tyttöystävät. Heillä menee melkein kaikki liikenevä aika parisuhteeseen ja kumppaninsa kanssa hengailuun. Ymmärrän tämän kyllä täysin.

En oikein osaa tällä hetkellä elää yksin -ilman poikaystävää. Elämä tuntuu niin turhalta ja tarkoituksettomalta, kun ei ole ketään kenelle jakaa päivän ilot sekä surut. Rakastaisin kokata, siivota ja pestä pyykkiä jollekkin. Kokkaaminen, leffojen katselu ja urheileminen myös yhdessä kuulostaisi fantastiselta. Eniten tarvitsisin hellyyttä kovassa maailmassa ja unilelun yö- sekä päiväunille. Kaipaan ihan sellaista normaalia parisuhdearkea, mutta se taitaa olla liikaa vadittu.

Move on doesn't mean
you'll forget all the memories.
You'll still remember it,
but it doesn't affect you anymore.

   


maanantai 10. syyskuuta 2012

Viikonlopun fiilikset

Pelipäivän lounas -Savulohipasta
Välipala matkaa varten
Laxmaila
Gogglesit, hammassuojat ja hanskat

Lauantaina suunnaksi otettiin Turku ja lacrossen harjoitusmatsi Turku Titans Blue vs. Turku Titans White. Joukkeet siis koottiin pääasiassa Turku Titans Ladies joukkueesta, mutta itse olin vierailevana tähtenä "lainalla" Titansien White -joukkueessa. Pelasin puoliaikaan asti maalissa ja toisen puolikkaan kentällä. Kentällä olo oli aika tuskaa, sillä maalissa olon jälkeen revin täysin kylmiltään juoksuspurtteja pelissä. Matsi meni tosi hyvin siihen nähden etten ole vuoteen kunnolla mailaan koskenut, saati sitten pelannut.

Syön yleensä pastaa 2-3h ennen pelin tai treenien alkua. Lauantaina vuorossa oli kermainen savulohitagliattepasta, jonka jouduin syömään 4-5h ennen pelin alkua, sillä Turkuun on Lahdesta melkoisesti matkaa ja autolla kesti 3h kentän laidalle. Vihaan pitkiä pelimatkoja juuri sen takia, että ruokailurytmi menee sekaisin. Säännöllinen ja oikea rytminen ruoka on tosi tärkeää urheilussa, jos haluaa päästä huippusuorituksiin. Tietysti myös ruuan on oltava laadukasta eli siitä on saatava irti kaikki ravintoaineet, kuten hiilihydraatit ja protskut. Otin Alpron jogurtin mukaan matkaevääksi, jotta saisin vähän lisäenergiaa peliin. Alpron jogurtit on ihan sairaan hyviä, sillä niissä on monenlaisia makusekoituksia mm. päärynä-persikka, joka on henkilökohtainen lempparini. Mahakaan ei mene sekaisin näistä tuotteista, sillä ne ovat 100% laktoosittomia soijapohjaisia jogurtteja.

Lauantaipäivälle tuli pituutta, koska lähdimme klo 14:30 Lahdesta ja tulimme kotiin sunnuntain puolella klo 00:30. Oli kyllä melko väsynyttä meininkiä autossa ja näimme ''maakuntamatkallamme'' peuroja sekä ketun.

Isot kiitokset ABC Tuuloksen Tarjoilija-kassarouvalle! Ruoka oli aivan mahtavaa ja sitä oli riittävästi. Palvelu oli todella ystävällistä sekä reilua nälkäinen ja väsynyt laxtyttö tuli todella onnelliseksi tauon aikana. :)

Megamyyntiareena ja Guessin osasto
Megamyyntiareenassa Lumenen shampoita 5€/plo
Megassa Lumenen rajauskynät ja luomivärit 3€/kpl
Sunnuntaina lähdettiin äidin kanssa käymään Megamyyntiareenassa (Megamyyntiareenan sivuille) Orimattilassa. Megamyyntiareena on suuri outletmyymälä, joka on auki aina tietyn ajanjakson ajan. Myymälä on suuressa hallissa ja sieltä löytyy niin sisustustavaroita kuin kodinelektroniikkaakin sekä vaatteita ja kosmetiikkaa. Brändeinä Megasta löytyi nyt vaatteiden saralla mm. Calvin Klein, Cashmere, Guess, Liu Jo. Kengistä Palmroth, Reino&Aino, Tapas, Timberland. Kosmetiikassa Lumene ja Cutrin. Koruissa Ibero. Kodinkoneisiin en valitettavasti tutustunut. Hinnat olivat normaalia outlet hintatasoa, mutta kuitenkin huomattavasti edullisempia kuin kaupoissa.

Guessin laukku dustbagissa
Guessin laukku edestä

Guessin laukku sivulta
Guessin logo ja suhteellisen oikea väri

Guessin laukku sisältä

Ostin Megamyyntiareenasta tämän Guessin ison Brigit tote -laukun 97,50€. Ovh. 195,00€. Laukku tuli tarpeeseen, sillä olen pidemmän aikaa etsinyt isompaa laukkua, johon mahtuu tarvittaessa kannettava, järjestelmädigikamera ja koulukirjoja. Tähän bagiin mahtuu kaikki edellä mainitsemani tavarat loistavasti sekä niiden lisäksi vielä vaatteita, kätevää! Tämä on myös hyvä laukku viikonlopun kotimaanmatkoille, sillä laukkuun mahtuu kaikki reissun tykötarpeet tyylikkäästi eikä montaa kassia tarvitse raahata mukana.


Orimattilasta menimme suoraan juhlimaan perhetuttumme Kristianin 18-vuotissyntymäpäiviä Ahtialaan. Oli kivaa viettää iltapäivää kahvittelun ja rennon jutustelun parissa tuttavien kanssa. Kutsuilla oli tarjolla kinkkupiirakkaa, täytekakkua (joka oli aivan liian hyvää...), kuivaakakkua ja karkkia sekä sipsejä.
Onnittelut vielä Krisulle täysi-ikäisyyden johdosta! :)

Päivän asu(t)




Takki: ASOS
Jeggingsit: Dr.Denim
Kengät: Vagabond
Laukku: Longchamp
Korvakorut: Swarovski


Paita: ASOS Maternity
Jeggingsit: Dr.Denim
Kengät: Vagabond
Rannekoru: Decibelle
Korvakorut: Swarovski

Ja kiitos kaikille uusille lukijoille sekä kommentoijille! On mahtavaa saada kommentteja ja vastailla niihin sekä uudet lukijat tuo aina piristystä bloggaajan päivään! :)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Vuoden positiivisin lahtelainen ja arjen sankari -palkitsemistilaisuus

(C) Vuoden positiivisin lahtelainen Facebook-ryhmä
Vasemmalla Lasse Kantola Vuoden positiivisin lahtelainen
Oikealla minä eli Salla Natunen ja Vuoden arjen sankari Lahdessa
Nyt se on vihdoinkin julkista, jee! Olen tiennyt Arjen sankari-kunniamaininnasta jo kolmisen viikkoa, mutta en ole saanut kertoa siitä kenellekkään. Se oli ihan hirvittävää, sillä olen kuulemma ollut outo ja salaperäinen sekä joutunut keksimään valkoisia valheita ystävilleni mihin tarvitsen hienoa edustuskelpoista mekkoa, miksi ravaan lehtien haastatteluissa ja minne olen menossa perjantaina 7.9.12 klo 11.00. Pahoittelen suuresti, jos olen jollekkin valheillani aiheuttanut mielipahaa.

Tilaisuus siis oli tänään kello 11:00-12:30 Lahden kaupungintalolla kaupunginhallituksen salissa. Paikalla oli vähän mediaa, nuorkauppakamarin, positiivareiden, yhteistyökumppaneiden ja kaupungin edustajia sekä tietysti minä ja Lasse.

Palkitsemistilaisuus oli melko rento muodoltaan. Ensin kilistelimme tervetuliaisjuomat ja sitten siirryimme aivan fantastisen vadelmatäytekakun sekä kahvin kimppuun. Kahvitellessa keskustelimme yleisesti kaikesta maan ja taivaan väliltä. Lopulta pääsimme Lassen kanssa pitämään omat kiitospuheemme. Lasse aloitti ja puhui mielestäni todella tärkeistä asioista. Samoista mistä aioin itsekin puhua, mutta eri perspektiivissä ja aihepiireissä. Itse puhuin väkivallan turhuudesta vallankäytössä, sillä puhumalla saisi niin paljon enemmän kuin raaoilla keinoilla. Samoin puhuin myös vapaaehtoistyöstä ja henkisestä pääomasta, jota siitä saa. Tilaisuuden lopuksi saimme kunniakirjamme, kirjamme sekä kukkamme ja meistä otettiin kuvia.

Kukat, jotka Pekosen kukka lahjoitti yhteistyökumppanina palkituille
Positiivareiden ''ASENNE RATKAISEE AINA'' kangaskassi
Omistuskirjoitus Positiivareiden kirjassa.
Kunniakirja ja Positiivareiden kirja Onnistujan pikkujättiläinen

''Positiivinen asenne omaan itseemme, 
elämään, toisiin ihmisiin ja siihen, 
mitä teemme, on suurin yksittäinen ja rajaton voimavara, 
joka meillä jokaisella itsessämme on.

Positiivisen asenteen omaamalla voimme itse päättää 
oman elämämme laadun ja oppia näkemään yhä usemassa 
asiassa vaikeuksien sijasta mahdollisuudet.

Parhaiten positiivisuutta saa itselleen jakamalla sitä ensin toisille''.

Ylläoleva teksti on kunniakirjan pikkuteksti, joka näkyy hyvin haaleasti tuossa nimeni alapuolella. Olkaamme siis positiivisia itsellemme ja toisillemme!

Mä haluan suuresti kiittää ihmisiä, jotka olivat käyneet ehdottamassa mua vuoden positiivisimmaksi lahtelaiseksi ja samoin lopullista valitsijaraatia. En olisi ikinä uskonut saavani tällaista tunnustusta ainakaan näin nuorena ja koenkin, että tämä tunnustus on kaikille niille, jotka kävivät kirjoittamassa Hennala-adressin alle, kaikille luistelukoulujunnuille ja valmentajille, joiden kanssa olen vuosien aikana tehnyt töitä ja erityisesti kaikille niille vapaaehtoistyöntekijöille, asiakkaille ja urheilijoille -ystäville, joita olen saanut vapaaehtoistyön kautta.

Onnea kovasti vuoden positiivisimmalle lahtelaiselle vuosimallia 2012 Kantolan Lasselle! Palkinto meni todellakin oikeaan osoitteeseen, kun Lassen juttuja kuunteli ja pohti! Hieno ihminen!


Aika rauhalliset olivat voitonjuhlat. Kotona kahviteltiin ja mummolla käytiin näyttämässä kunniakirjaa. Mummolta lähdin suoraan elokuviin katsomaan Tie pohjoiseen -elokuvaa. Se oli ihan hyvä suomalaiseksi draamaelokuvaksi. Salissa kyllä saatiin naurunpyrskähdyksiä aikaan, kun isän ja pojan yhteistä kasvukertomusta kuvattiin matkan ajan.

(C) Marjaana Kontu/Uusi Lahti
Kiitos vielä kaikille suuresti! Oon todella todella yllättynyt iloisesti ja todellakin tällaisista hienoista jutuista saa tekemisiin uutta buustia! Olen siis nyt virallisesti Lahdessa vuoden arjen sankari vuosimallia 2012.

Täältä pääset lukemaan artikkeleita aiheesta:
Etelä-Suomen Sanomat "Huikea äijä" on vuoden positiivisin lahtelainen
Uusi Lahti Lasse Kantola on vuoden positiivisin sivu 4 14.9.12 asti
Lahden kaupunki Lasse Kantola on vuoden positiivisin
Suomen nuorkauppakamari, Lahti Vuoden positiivisin lahtelainen 2012 on valittu


Ps. Mekkoni palkitsemistilaisuudessa oli French Connectionin mekko.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Meikitön päivä



Tunika: Björkvin
Jeggingsit: Dr.Denim
Rillit: Versace
Meikitön päivä vietettiin ilman meikkiä -niinkuin päivän idea on. Päivän asuksi valitsin vähän boheemimman luomuksen, jotta kasvot loistaisivat ilman meikkiäkin. Hiukset nutturalla ja rillit päässä luovat kasvoille ilmettä ja antavat meikittömyyden anteeksi.

Meikittömän päivän teemahan on, että emme kuormittaisi ympäristöä ja omaa kehoamme kemikaalein, joita meikitkin ovat. Kun puhdistamme vedellä meikit pois iholtamme iltaisin, päätyy vesi viemäriin ja puhdistamon kautta takaisin luontoon. Puhdistuksesta huolimatta veteen jää kemikaaleja, jotka ovat luonnolle vaarallisia. Nämä kemikaalit ovat myös ihmiselle haitallisia.

Oletko ikinä miettinyt millaista bisnestä kosmetiikkateollisuus on? Entä mitä tunget naamaasi aamuisin?

Kosmetiikkateollisuus on kilpajuoksua ja hirvittävää bisnestä. Naisille luodaan ympäri maailmaa ihannekuvia siitä millainen pitäisi olla, millainen on kaunis nainen. Harmittavaa on vain se, että firmat käyttävät miljoonia mainoksiin, jotka kuvataan studioissa, täysissä meikeissä (ei välttämättä mainostettavassa tuotteessa), täysin mainostoimistojen käsikirjoittamina ja onhan meillä vielä photoshop, jolla kuvat retusoidaan eli kyseinen "ihannenainen" on täyttä puppua.
Kosmetiikkateollisuudessa pyörii myös isot rahat huipputeknologisissa laboratorioissa, joissa luodaan uusia innovaatioita kosmetiikkaan. Täten saamme entistä pidempiä ripsiä ilman ripsipidennystä sekä muhkeempia huulia botoxittomasti. Kaamein ja vaietuin asia kosmetiikkateollisuudessa on ihmiskauppa. Eräissä kosmetiikkatuotteissa käytetään joko ihmisen (human tissue/fabric) tai eläimen (living tissue/fabric) kudosta raaka-aineena. Netistä löytyy vain muutama hassu keskustelu ja artikkeli ihmisen kudoksen käytöstä kosmetiikassa. Niissäkin puhutaan vain, että vapaaehtoisesti luovutetut kudokset käytetään kosmetiikkateollisuudessa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä yksi maailmanlaajuisesti tunnettu kosmetiikkayritys on jäänyt kiinni siitä, että he ovat ostaneet Perussa 300 lasta ilmeisesti meikkien raaka-aineiksi. Media hiljenee, sillä isot firmat jyräävät pääomallaan median hiljaiseksi.

Haluatko todella, että meikeissäsi/kosmetiikassasi on ihmisen tai eläimen kudoksia eli joku on kuollut tai jopa tapettu kauneutesi eteen? Itse en ainakaan voisi olla näin julma muita ihmisiä kohtaan, että voisin sallia ihmisten kidutuksen kauneuteni eteen. Tiedän, että tälläkin hetkellä Suomessa kaupat myyvät tuotteita, jotka sisältävät näitä kyseenalaisia ainesosia, joten olkaa tarkkoja mitä ostoskoristanne löytyy!

Kävin omat meikkini ja kosmetiikkatuotteeni kauhealla vimmalla läpi, kun kuulin kyseisistä aineosista eli kudoksista kauneudenhoitotuotteissa. Onneksi mistään purkista ei löytynyt viitteitä kudoksiin, mutta huolestuin muista raaka-aineista, kuten titaanidioksidia ja rautaoksidia. Mitä kaikki kemikaalit aiheuttavat meille ihollamme? Niimpä, kukaan ei vielä osaa sanoa. Lisääntyykö kosmetiikan käytön myötä mm. lapsettomuus, syövät, kehityshäiriöt sekä vakavat sairaudet? -Ehkä olemme viisaampia 50 tai 100 vuoden päästä.

Ihomme on siis ainut kertainen ja sen kautta elimistöömme kulkeutuu haitallisia kemikaaleja, joten vaalikaamme ihoamme ja pidetään meikittömiä päivä useamminkin kuin kerran vuodessa. Olisi hyvä antaa ihon levätä kerran viikossa! :)


Wokin tarvikkeet eli vihannekset ja kanat
1. Kypsennä kanat n. 10-15min
2. Kuumenna/Sulata wokkipannulla vihannekset
kanojen kanssa samaan aikaan
3.  Laita kanat vihannesten joukkoon wokkipannulle
ja kypsytä vihanneksia sekä kanoja yhdessä
n. 20min, mutta älä keitä kokoon.
Bon appétit!
Valmista tuli!
Syön todella usein vaaleaa lihaa ja kasviksia, joten kanawokki oli ihan hyvä vaihtoehto kiireiselle päivälle. Wokvihanneksissa on sieniä ja erilaisia papuja yms. kivaa, jotta saan treeneihin tarpeeksi proteiineja. Toki myös kanasta saa protskuja ihan kiitettävästi. Laitan todella usein meidän talossa ruuan ja se on yleensä tällaista kasvispainotteista.

Meikittömänä päivänä kävin myös koulun jälkeen Lukio.fi edelläkävijät jutun haastattelussa. Se on ensi viikolla Lukio.fi verkkosivustolla, joten käykääpäs lukemassa! 

Illalla lähdettiin vielä sateisessa kelissä ystäväni Miiran kanssa paahtamaan Heinolaan ja Peliittojen harjoitusotteluun. Ekasta erästä tyylikkäästi myöhästyttiin esimerkiksi sen takia, että auto piti jossakin tankata ja sitä rataa. Matsi oli tiukka ja Peliitat taipui LeKille 4-5 voittomaalikilpailussa.