Hold fast to dreams for if dreams die.
Life is a broken winged bird, that can't fly.
Hold fast to dreams for when the dreams go.
Life is a barren field.
Frozen with snow.
Olin 3-vuotias rämäpää, kun suurin unelmani syntyi ja se unelma elää vieläkin.
Olimme matkalla mökille perheeni kanssa kesällä 1998, kun näin Lusin suoralla Hornetin eli hävittäjälentokoneen sotaharjoituksessa. Siinä se unelma hävittäjälentäjän sekä sotilaan urasta syntyikin. Rakkaus vauhtiin, erilaisiin härveleihin ja vaarallisiin tilanteisiin on pitänyt unelmani näihin päiviin saakka elossa. Ette varmasti usko, mutta meinasin hakea jatko-opiskelupaikkaa Vääksyn lukion ilmailulinjalta tai ammattikoulun puolelta lentokoneasentajan sekä autoalan perustutkinnosta.
Hävittäjä- tai liikennelentäjän urasuunnitelmia en kuitenkaan ikinä voi toteuttaa, sillä pituuskasvuni tyssäsi ja jäin pituusvaatimuksien alapuolelle harmittavat 10cm hävittäjälentäjään sekä 7cm liikennelentäjään. Myös silmieni taittovirhe on niin lähellä raja-arvoja, jotta tuskin pääsisin näkönikään takia lentäjäksi. Vaikka täyttäisinkin kaikki pituus-, koko-, näkö-, terveys- ja psyykekriteerit voisi unelmani olla siltikin vielä miljoonien askelien ja rutistusten päässä, koska lentäjäksi on melko rankat fyysiset sekä G-voima testit.
Sotilasuraa en vielä täysin ole kuopannut, koska eihän sitä ikinä tiedä mihin tämä maailma vie. Tosin haluaisin erikoisjoukkoihin esim. laskuvarjojääkärikomppaniaan, meri- tai ilmavoimiin. Erikoisjoukkoihin pääsy on melkoisen hankalaa, sillä niihin on tiukat testit (fyysiset & psyykkiset) ja tietysti sukupuolikin vähän rajoittaa, sillä kaikkiin paikkoihin naisia ei haluta.
Pieniä suuria unelmia, jotka aion vielä joskus toteuttaa on laskuvarjohyppy sekä lentolupakirja pienkoneeseen. Laskuvarjohyppy näyttää aivan älyttömän siistiltä ja varmasti tuntuukin siltä, mutta hyppääminen vaatii tiettyjen kalliiden kurssien käymistä sekä aikaa ennen kuin ilmaan pääsee, joten opiskeluiden ohella ainakaan tällä hetkellä minulla ei ole mahdollisuutta moiseen. Lentolupakirja on myös tooooodella kallis investointi ja melkoisen pitkä projekti, joten jätän senkin vielä tulevaisuuteen! :)
Tietysti suurin unelma olisi päästä joskus hävittäjän kyytiin, kun joku muu lentäisi sitä ;)
PS. Älkää ikinä lakatko unelmoimasta!
PSS. Lentäminen ei simulaattorilla oikein sujunut, mutta ei se mitään. Video on ilmavoimien osastolta Ski Exposta Helsingin messukeskuksesta vuodelta 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti