Minne katosi päivät?

Musta on alkanut tuntumaan siltä, että oon aikuistunut ihan liikaa vuoden sisään tai no eniten ehkä tässä muutamassa kuukaudessa, joten fiilistelen matkaa täältä sinne ja sieltä tähän kirjoituksen muodossa.

Kuvia vuosilta 2006/2007-2010 (ei aikajärjestyksessä)

Ennen elämä oli sellasta, että ei tiennyt mitä teki ja missä oli tunnin päästä. Viikonloppusin tuli rellestettyä ja vaihdettua maisemaa. Silloin elämä oli jotenkin huolettomampaa ja helpompaa kuin nykyään. Nuoren elämänhalu kipinöi ja oli fiilis ''kaikki mulle heti nyt''. En kuitenkaan menneisyydestäni kaipaa niitä kaikkia kipeitä virheitä joita on tullut kerättyä matkan varrella. Kaipaan paljon niitä ulkonäkö- ja ihastuskriisejä, jolloin päälimmäisenä oli kysymys ''no tykkääkö se musta?'' tai ''entäs jos en kelpaakaan, kun oon niin ruma?''. Nyt ulkonäölläkään ei ole niin paljoa merkitystä ja jos miehet ei tykkää niin who cares?!

Kuvia vuosilta 2011-2012

Nykyään mun elämä rullaa päivästä toiseen aika samoilla raiteillaan. Opiskelua, töitä ja kavereiden kanssa kahvittelua tai kuntosalia, jos iltaisin jaksaa edes lähteä mihinkään. Viikonloppuisin hyvällä tsägällä vietetään kavereiden kanssa ''parisuhdeillallisia'' pienellä porukalla eikä enään bailata villisti. Aika paljon aikaa tulee nykyään vietettyä kotona sohvalla leffojen ja ruuan kera. Ennen istuskeltiin illat pitkät kauppakeskuksissa.

Tykkään nykyisestä elämästäni, mutta joskus niitä nuoruuden hölmöyksiä kaipaisi tähän arkeen. Nykyään tulee naureskeltua niille nuorille, jotka kamppailevat kriisiensä kanssa. Sitä on mukavaa katsoa ja kuunnella. Se on jotenkin niin aitoa.

Vaikka virheitä tilille on kertynyt paljon ja asioita joita olisi voinut jättää tekemättä, en kuitenkaan kadu nuoruuttani. Elin sen täysillä, elin sen niin kuin halusin. Myös paljon hyviä muistoja on mukanani. Monia ihmisiä on jäänyt matkan varrellani pysäkeille ja toiset on selviytynyt loppuun asti, ne jotka ovat tosi ystäviä.

Apinoin

Vielä lopuksi haluaisin pyytää anteeksi niiltä kaikilta ihmisiltä, joita olen loukannut niin fyysisesti, henkisesti kuin sanallisestikin. Olen todella pahoillani ja nyt ymmärrän sen mistä olette mulle joskus suuttuneet.